Tarvitseeko johtaja karismaa ollakseen hyvä johtaja?

 

Olen usein käynyt mielenkiintoisia keskusteluja asiakkaitteni, kollegoitteni ja monien muiden ihmisten kanssa sellaisesta johtamiseenkin liitettävästä käsitteestä kuin ”karisma”. Tällöin on tullut esiin kysymyksiä mm. siitä, tarvitseeko johtaja karismaa, mistä ja miten karisma oikein syntyy sekö onko sitä mahdollista kehittää jne. Olen usein havainnut tämän käsitteen käytössä monia sekaannuksia ja epäselvyyksiä. Tämän vuoksi ajattelinkin tässä kirjoituksessani kertoa hieman karismasta sekä tuoda esille vastauksia edellä mainittuihin ja moniin muihin karismaan liitettäviin asioihin erityisesti tarkastellen asiaa juuri johtamisen ja johtajuuden kannalta.

”Karisma kuvaa ihmisen voimakasta kykyä viehättää muita ihmisiä tai vaikuttaa heihin”

Ensimmäiseksi on tietenkin hyvä määritellä, mitä ”karisma” alan tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden mielestä oikein tarkoittaa. Karisma käsitteenä kuvaa ihmisen voimakasta kykyä viehättää muita ihmisiä tai vaikuttaa heihin tunnetasolla. Karisman määrittäminen käytännön elämässä on kuitenkin varsin vaikea tehtävä. Saksalainen yhteiskuntatieteilijä Max Weber sanoi aikoinaan karisman olevan tunteen asia, jota ei voi pohjimmiltaan järjellä selittää. Häneen mukaansa karisma voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: positiiviseen ja negatiiviseen karismaan. Professori Tuomo Takala arvioi väitöskirjassaan tuon vaikeasti määritettävän karisman viittaavan erityisesti niihin ihmisiin, jotka saavat helposti huomiota ja ihailua; tosin negatiivisen karisman kyseessä ollessa tällainen persoona saattaa kuitenkin vetää puoleensa jopa vihaa. Positiiviseen karismaan Takala liittää sellaisia ominaisuuksia kuin viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys

”Karismaattisen ihmisen kiinnostus suuntautuu muualle kuin omaan itseensä”

Tässä yhteydessä on vielä yksi mielenkiintoinen lisä tähän karisman määrittelyyn. Eräässä kirjassaan tietokirjailija Maaretta Tukiainen kertoo tulleensa siihen johtopäätökseen, että karisma on itsetuntemuksen sivutuote. Hän sanoo hyvin, että aidosti karismaattinen ihminen tuntee läpikotaisin itsensä, hyväksyy itsensä ja sitä kautta myös muut ihmiset. Tukiaisen määritelmään kuuluu tärkeänä kohtana erityisesti se, että karismaattisen ihmisen kiinnostus suuntautuu muualle kuin omaan itseensä. Hänellä on elämässään jokin suurempi tavoite, jota kohti hän raivaa polkuaan väsymättä, Tässä hyvänä apuna on se, että hänellä on kykyä voimaannuttaa ihmisiä, jotka ovat hänen lähellään.

”Pelkkä karisma ei tee kenestäkään hyvää johtajaa”

Ajattelin nyt ensimmäiseksi tarkastella karismaa ja sen merkitystä johtajuudessa. On totta, että useimmat historian suurimmista johtajista voidaan katsoa olevan johtajia, jotka heijastavat ympärilleen vahvaa karismaa. Tällaisia johtajia voidaan mainita mm. Mahatma Gandhi, Martin Luther King, Winston Churchill tai yrityselämän puolella mm. Steve Jobs ja Richard Branson. Tutkijat ovat pitkään väitelleet siitä, onko karisma synnynnäistä vai onko sitä mahdollista kehittää. Ehkä molemmissa asioissa on puolensa, sillä monien asiantuntijoiden mielestä karismassa on 1/3 synnynnäistä ja 2/3 taas kehityksen tulosta. Tämä antaa siis jokaiselle johtajalle selkeän mahdollisuuden kehittää omaa karismaansa. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo ja jotkut pitävät sitä jopa mahdottomana. Se on kuitenkin selvää, että pelkkä karisma ei tee kenestäkään hyvää johtajaa, mutta sen sijaan johtajuus voi antaa johtajalle karismaa. Kaikilla ”vahvoilla” johtajilla on todettu olevan viisi yhteistä ominaisuutta, jotka voidaan hyvinkin laskea liittyvän heidän karismaansa.

Ensimmäiseksi, kaikilla karismaattisilla johtajilla on vahva itseluottamus. He omaavat vahvan persoonallisuuden, joka vetää kuin kärpäspaperi muita ihmisiä heidän lähelleen. Tämä vahva persoonallisuus perustuu juuri hyvään itseluottamukseen. He tuntevat itsensä ja ovat sinut itsensä kanssa. Karismaattiset johtajat ovat pohjimmiltaan optimistisia. Heille puolikas lasi tarkoittaa sitä, että siellä on vielä puolet jäljellä eikä sitä, että se on jo puoliksi tyhjä. Tärkeää on myös muistaa, että vahvojen johtajien itseluottamus näkyy myös heidän käytännön elämässään ja toimissaan. Tämä on tärkeää, sillä jos hei eivät itse luottaisi itseensä, niin kuinka muut voisivat luottaa heihin.

”Karismaattiset johtajat ajattelevat luovasti eivätkä he pelkää venyttää rajojaan”

Toiseksi, vahvat johtajat ovat luovia. Karismaattiset johtajat ajattelevat luovasti eivätkä he pelkää venyttää rajojaan. Kun keskivertojohtajat pelaavat ns. varman päälle ja välttelevät riskien ottamista usein viimeiseen asti, vahvat johtajat eivät siedä jatkuvia rutiineja ja tavanomaisuutta, vaan pyrkivät kehittämään jotain uutta pyrkimällä rikkomaan rajoja. Heille ongelmat eivät ole pysyviä esteitä, vaan he ottavat vastaan ne haasteina, jotka on mahdollista voittaa. Yrityselämässä tällainen luovuus on edellytys muutoksiin ja kehitykseen. Näin he samalla myös toimivat inspiraation ja motivaation lähteinä muille.

Kolmanneksi, vahvoilla johtajilla on selkeä visio. Koska he arvostavat eteenpäin menemistä ja innovaatioita, keskittyvät he tulevaisuuteen ja siihen miten sitä on mahdollista parantaa. Heillä on selkeä unelma ja suunta sen saavuttamiseen. Tämän ”näkynsä” voimalla he kykenevät motivoimaan ja inspiroimaan muita.

Neljänneksi, karismaa omaavilla johtajilla on vahva intohimo siihen, mitä he tekevät. Tuo edellä kerrottu selkeä visio antaa monien johtajien toimintaan vahvan motivaation ja tarkoituksen. Kaikki mitä he tekevät liittyy heidän visionsa toteuttamiseen. Saavuttaakseen unelmansa, johtajat asettavat tarkat päämäärät ja strategiat sekä työskentelevät tiiviisti yhdessä työntekijöittensä kanssa saavuttaakseen nämä päämäärät. Tällaiset johtajat ovat tiukasti sitoutuneita saamaan aikaan tuloksia. He pyrkivät päättäväisesti saavuttamaan asettamansa päämäärät. Vahvat johtajat eivät herkästi luovuta ongelmien ilmaantuessa ja tilanteiden muuttuessa haastaviksi. Sen sijaan he puskevat eteenpäin rajussakin vastatuulessa.

Viidenneksi, vahvat johtajat ovat taitavia viestinnässään. Kun he puhuvat, sekä heidän olemuksensa että viestinsä heijastavat vahvaa karismaa sekä luottamusta. Tämä saa muut ihmiset pysähtymään ja keskittymään kuuntelemaan heidän sanomaansa. Karismaattiset johtajat ilmaisevat selkeästi sanomansa vakuuttaen näin muut asiansa merkityksestä ja oikeutuksesta. Tätä vakuuttavuutta vahvistaa vielä se, että koko heidän olemuksensa ja kehonkielensä tukee heidän puhettaan.

”Onneksi hyvän johtaja ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla karismaattinen johtaja”

Tässä kannattaa kuitenkin hieman pysähtyä pohtimaan sitä, että onko karisma todella johtajuudessa elintärkeää. Karismaattinen johtajuus perustuu pitkälle johtajan kykyyn viestiä ja käyttäytyä niin, että hän kykenee kohtaamaan seuraajansa ja työntekijänsä samalla tunnetasolla onnistuen näin inspiroimaan ja motivoimaan heitä. Vaikka edellä kävin läpi karismaattiselta johtajan tyypillisiä ominaisuuksia, on näiden ominaisuuksien tunnistaminen ja varsinkin sen ”sopivan ominaisuussekoituksen” löytäminen usein varsin vaikeaa tarkasteltaessa karismaa omaavia johtajia yksilöinä. Jokaisella johtajalla on aivan oma ”maustesekoitus”, joka tulee näkyviin heidän karismassaan. Tämä juuri tekee karisman tietoisen kehittämisen usein erittäin hankalaksi, vaikka se ei olekaan mahdotonta. Onneksi hyvän johtaja ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla karismaattinen johtaja. Tehokkaaseen johtajuuteen tarvitaan myös muitakin ominaisuuksia kuin niitä, jotka ilmenevät karismassa.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, karismaa voidaan siis pitää erittäin kaksiteräisenä miekkana, sillä on olemassa niin positiivista kuin myös negatiivista karismaa. Maailmanhistoriassa Hitler ja Stalin ovat hyviä esimerkkejä jälkimmäisestä. Hankalaksi karisman tekee erityisesti se, että ulkoapäin ihmisestä positiivista ja negatiivista karismaa on vaikeaa erottaa toisistaan. Totuus paljastuu usein vasta ajan kuluessa. Tämän vuoksi on hyvä nostaa esille karismaattiseen johtajuuteen liitettävää kolme vaaraa, joihin kuka tahansa karismaa omaava johtaja, ja myös koko hänen organisaationsa, voi sortua.

1. Johtajat voivat tulla riippuvaiseksi karismasta. Tätä voidaan pitää eräänlaisena variaationa sanonnasta ”absoluuttinen valta korruptoi johtajansa”. Johtaja, joka käyttää liian paljon karismaa, voi alkaa käyttää sitä hyödykseen omien henkilökohtaisten etujen ajamiseksi. Esimerkkinä voi hyvin kuvitella tilanteen, missä johtaja näennäisen helposti kykenee inspiroimaan ryhmänsä, edistää omaa visiotaan tai yksinkertaisesti vain kävelemällä huoneeseen pääsee heti huomion keskipisteeksi. Karisman synnyttämä suuri huomio, hyvä kyky vaikuttaa asioiden etenemiseen tai jatkuva positiivisen palautteen vastaanottaminen voi olla kelle tahansa ihmiselle humalluttava kokemus, joka voi ”mennä päähän”, ja josta voi pahimmillaan tulla riippuvaiseksi. Tämä voi johtaa siihen, että johtaja keskittyy enemmän hakemaan muiden suosiota ja hyväksyntää kuin siihen, että hän lähtisi kohtaamaan haastavia tai epäsuosittuja tilanteita. Tämän takia karismaattiset johtajat pohjimmiltaan hurmaantuvat itsestään! Lopulta varsinaiset teot ja saavutukset voivat jäädä hyvinkin vaatimattomiksi.

Johtajat voivat välttää tämän hetteikön varmistamalla, etteivät he pidä itsestään selvinä omaa karismaansa tai hyödynnä niitä liian löysin perustein. Hyvin itsensä tuntevat johtajat ymmärtävät, ja jatkuvasti myös hienosäätävät, heidän oikean asemansa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tuomaa vaikutusta. Lyhyesti sanottuna, he kehittävät jatkuvasti itsensä tuntemusta ja näin kehittävät myös johtajuuttaan.

2. Organisaatioista voi tulla karismaattisen johtajansa ”vanki”. Organisaatiot, kuten niiden johtajat itsekin, voivat tulla riippuvaiseksi johtajansa karismasta. Ylikarismaattinen johtaja vetää huomion muulta organisaatiolta ja siellä työskenteleviltä ihmisiltä itseensä vaatimalla, joko hienovaraisesti tai dramaattisesti, muiden keskittyvän häneen ja hänen agendaansa. Sen jälkeen kun huomio keskittyy johtajan persoonaan, muiden ihmisten itsejohtoisuus ja vastuu omasta työstään vähenee. Poliittisten ja ideologisten johtajien seuraajat ryhmissään sekä työntekijät organisaatioissaan voivat tulla liian riippuvaiseksi johtajastaan. Pahimmassa tapauksessa voi jopa syntyä eräänlainen johtajastaan täysin riippuvainen kultti tai lahko. Työelämässä tilanne harvoin tietenkään johtaa näin pitkälle. Sen sijaan tyypillisimmillään se johtaa siihen, että liian moni asia kulkee johtajan kautta, vaikka ne voitaisiin päättää alemmallakin tasolla. Näin organisaatio menettää kyvyn olla nopea liikkeissään ja joustava. Tämä joustamattomuus näkyy etenkin muutostilanteissa. Monet asiat menevät ohi vain sen takia, että odotetaan johtajan päätöksiä uskomalla, että hän tietää asiat parhaiten.

Niiden johtajien, jotka haluavat välttää tämänkaltaisen organisatorisen riippuvuuden itsestään, täytyy kysyä itseltään seuraavat kysymykset. Osallistanko muita tekemään itse päätöksiä vai pakottaako oma osallistumiseni muita odottamaan minun vastauksiani? Olenko mikromanageri eli kuinka usein sekaannun yksityiskohtiin, joista päättäminen kuuluu muille kuin itselleni? Kuinka oma toimintani ja huomioni auttaa – tai estää – muiden ottaa vastuuta omista toimistaan?

3. Karisma kasvaa oman itsensä takia ja itse asiassa kääntyy itseään vastaan. Tämä tapahtuu etenkin silloin, kun sekä johtaja että organisaatio ovat riippuvaisia karismasta. Tyypillisesti niitä organisaatioita, joilla on vahva ja selkeä visio, johtaa karismaa heijastavat johtajat, jotka ajavat voimakkaasti visiotaan eteenpäin. Monissa tapauksissa käy niin, että mitä vahvempi visio on ja mitä tärkeämmäksi sen toteuttaminen tulee, sitä riippuvaisemmaksi organisaatio tulee visionäärijohtajastaan. Tämä riippuvuus karismaattisesta johtajasta näkyy eniten pienissä ja nuorissa organisaatioissa, koska niissä puuttuu niiden vahvaa perustajaa tai perustajia tasapainottava tekijä. Lisäksi ongelmalla on taipumus eskaloitua organisaation kasvaessa ja saavuttaessa hyvää tulosta, sillä yhteisön jäsenillä on taipumus tällöin uskoa, että juuri heidän karismaa tihkuva johtajansa merkitys on ensiarvoisen tärkeä menestyksen aikaansaamisessa. Tämä taas ylikorostaa johtajan merkitystä organisaation menestyksessä vieden näin pohjaa koko yhteisön panokselta tulokseen. Näin yhteisöllisyys voi muuttua johtajan palvonnaksi tai ainakin hänen nostamiseensa jalustalle

Jos johtaja aikoo välttää tällaisen karisman vääristymisen, hänen kannattaa pohtia vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Millä tavoin minä vedän huomiota itseeni, ja onko tämä poissa muualta? Mitä organisaatio menettää silloin, kun keskittyminen kohdistuu minuun? Jos yritykseni on liian riippuvainen minusta, miten sille käy silloin, jos sairastun vakavasti, siirryn eläkkeelle, haluan pitää taukoa tai haluan vaihtaa työpaikkaa? Mitä teen silloin, kun tarvitsen apua tai neuvoja, enkä ole ”kasvattanut” ketään tuuraajaa itselleni? Mitä teen, jos oma karismani tai temppuni eivät enää kelpaakaan joissakin tulevaisuuden haasteissa?

”Karisma ja johtajuus on varsin ristiriitainen asia”

Kuten edellä olen varmaankin jo tuonut hyvin esille, karisma ja johtajuus on varsin ristiriitainen asia. Positiivinen karisma vie parhaimmillaan asioita eteenpäin, mutta negatiivinen karisma taas pahimmillaan tuhoaa lopulta kaiken. Kaiken lisäksi vielä positiivisen ja negatiivisen karisman raja on kuin veteen piirretty viiva, jota on tosi vaikea erottaa. Näin ei esimerkiksi etukäteen kukaan voi tietää, kumpaa karismaa heidän johtajansa heijastaa. Lisäksi karismaa on pidettävä lähinnä kykynä, mutta sitä ei voida pitää minään vastauksena ja ratkaisuna organisaation haasteisiin. Sitä paitsi, jos johtaja omaa karismaa, kukaan ei voi olla tietämättä siitä. Tämän vuoksi johtajan ei tarvitse liioitella omaa rooliaan ja merkitystään. Hänen pitää oppia käyttämään karismaansa hienovaraisesti ilman, että se johtaa organisaation toimintaa harhateille. Karisma on nähtävä yhtenä tärkeänä, mutta vain yhtenä, johtajan ominaisuutena niiden ominaisuuksien ja taitojen joukossa, joiden tarkoituksena on saada organisaatio menestymään. Sitä ei saa pelkästään käyttää johtajan oman egon nostamiseen ja omien itsekkäiden agendojen ajamiseen.

Esa Lehtinen

2 kommenttia artikkeliin “Tarvitseeko johtaja karismaa ollakseen hyvä johtaja?”
  1. avatar Anita lhaksi sanoo:

    Hei,
    Nautin suunnattomasti tämän lukemisesta – kiitän.
    Mukavaa päivää Sinulle.
    Terveisin Anita

    • avatar Esa Lehtinen sanoo:

      Hei!

      Kiitos aurinkoisesta palautteestasi! Mukavaa päivää myös itsellesi 🙂

Jätä kommentti

css.php