Joulumietteitä 2018: Voisiko joulun henki säilyä myös joulun jälkeen?

Joulu on hyvä ajankohta pysähtyä paikoilleen ja hypätä pois edes hetkeksi elämän oravanpyörästä, vaikka on niitäkin ihmisiä paljon, jotka saavan stressiarvot nousemaan taivaisiin myös jouluna. Itse olen kuitenkin ajatellut asiaa niin, että jos olen joulun sanomaa tulkinnut oikein, jouluna on oikein sopiva hetki mietiskellä omaa itseään, lähipiiriään sekä ajatella ihmisenä olemista ja ihmisyyttä yleensäkin. Mutta tapahtuuko todella näin? Minä itse ainakin olen vuosia kokenut niin, että meidän ihmisten asenteet ovat elämässä koventuneet koko ajan. Ihmiset ovat yhä enemmän itsekkäitä ja toimivat suhteessa toisiin ihmisiin itsekeskeisesti seurauksia paljoakaan ajattelematta. Tämän takia olen tietoisesti, joidenkin mielestä jopa itsetuhoisesti, puskenut päin tuulimyllyjä kirjoittamalla blogeissani ja artikkeleissani inhimillisyydestä sekä ihmisenä olemisesta niin työelämässä yleisesti kuin johtamisessa erityisesti. Olen havainnut, että joskus tämä valitsemani linja on aiheuttanut närää ja vastustusta, mutta onneksi olen havainnut myös, että useimmat vastaanottamani kommentit ovat olleet myönteisiä. Tämä kannustaa minua jatkamaan valitsemallani tiellä eteenpäin.

”Jouluaikaan ihmiset tavallaan kuin heräävät ”normielämän” uuvuttavasta transsista”

Hyvään joulun henkeen sisältyy paljon myönteisiä tunteita, kuten esimerkiksi myötätunto eli sympatia toisia ihmisiä kohtaan sekä myötäelämisen eli empatian tunne. Jouluaikaan ihmiset tavallaan kuin heräävät ”normielämän” uuvuttavasta transsista ja rupeavat ajattelemaan myös muita ihmisiä, kuten kaukaisia sukulaisia, hätää kärsiviä lapsia, puutteessa eläviä perheitä sekä muita avuntarvitsijoita ympäri maailmaa. Joulukortteja lähetetään, avustusjärjestöt saavat raha- ja tavaralahjoituksia, kirkot täyttyvät ihmisistä heidän hiljentyessä kuuntelemaan kauneimpia joululauluja, hyväntekeväisyyskonsertteja ja muita vastaavia tilaisuuksia järjestetään. Toisinaan jopa ihmiset hymyilevät täysin vieraille ihmisille, kun heitä kohdataan katujen ja kauppojen vilinässä. Nämä kaikki ovat hienoja asioita, kerrassaan upeita! Joskus vain tuntuu siltä, että jouluajan mentyä ohi, ihmiset unohtavat joulun hyvän hengen ja palaavat ”normimoodiin” lähes kaikkien myönteisten tunteiden vaipuessa taka-alalle itsekkyyden ja itsekeskeisyyden noustessa taas etusijalle. Miksi näin? Miksei joulun henki voisi vallita ympäri vuoden?

”Vääränlainen ylpeys estää meitä kuuntelemasta, arvostamasta ja kunnioittamasta muita ihmisiä”

Kuten jo aikaisemmin sanoin, maailmassa tuntuu yhä enemmän vaikuttavan itsekkyyden, turhamaisuuden ja ylpeyden henki, mikä estää ihmisiä ja jopa kokonaisia valtioita sekä kansakuntia kuuntelemasta ja ymmärtämästä toisiaan. Ei ihmekään, että katolisen kirkon ”seitsemän kuolemansynnin” listassa ylpeys on se ensimmäinen ja suurin kuolemansynti. Vääränlainen ylpeys estää meitä kuuntelemasta, arvostamasta ja kunnioittamasta muita ihmisiä. Tämä taas johtaa meidät ”itsevaltiaiden kiroukseen” eli siihen, että alamme kuvitella olevamme muita parempia ihmisiä sekä luulottelemme itsellemme olevamme muita enemmän oikeassa. Tällä tarkoitan sitä, että meidän mielestämme on siis olemassa vain yksi totuus ja se on se meidän totuutemme! Maailma alkaa mielessämme siis pyöriä oman napamme ympärillä muiden ihmisten ollessa vain statisteja!

No, onneksi olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen ja näen, että maailma ei kuitenkaan ole mikään mustavalkoinen paikka. Ihmisessä on myös paljon myönteisiä piirteitä, jotka tulevat esille etenkin kriisitilanteissa, kuten katastrofeissa ja onnettomuuksissa. Tällöin ihmisyys nostaa päätään ja monet ihmiset ovat valmiita jopa riskeeraamaan henkensä auttaakseen muita ihmisiä hädästä. Tämän vuoden ehkä sykähdyttävin katastrofi tapahtui Thaimaassa, jossa joukko nuoria thaimaalaisia jalkapalloilijoita jäi loukkuun luolastoon paettuaan tulvavesiä. Näimme median välityksellä, että lukuisat sukeltajat ympäri maailmaa olivat valmiita tekemään suuria uhrauksia saadakseen nämä nuoret ulos turvallisesti veden täyttämästä luolastosta. Itsekin seurasin tapahtumaa tiiviisti ja olin tosi onnellinen tilanteen päätyttyä hyvin ja lasten pelastuessa. Oli upeaa nähdä, että ihmiset voivat edes hetkittäin olla keskenään veljiä ja sisaria sekä auttaa muita ihmisiä pyyteettömästi riippumatta heidän rodustaan, kulttuuristaan, kansallisuudestaan, uskonnostaan ja kielestään.

”Nöyrä ihminen ymmärtää, ettei hän ole maailmankaikkeuden napa, vaan osa siitä”

Edellinen esimerkki oli tietenkin erityistilanne, mutta miten tällaista myötätuntoa ja myötäelämistä voisi saada enemmän näkymään myös ihmisten arkipäivän elämässä? Joulun henkeen ja sanoman kuuluu kiinteästi hiljentyminen ja pysähtyminen ajattelemaan joulun ja yleensäkin elämän tarkoitusta. Tämä pysähtyminen onnistuakseen taas edellyttää nöyryyttä. Ja ei, tässä en nöyryydellä todellakaan tarkoita sitä, mikä ihmisille tulee mieleen usein ensimmäiseksi, eli alamaista nöyristelyä. Tällainen nöyryys saa ihmisen näyttämään nöyryytetyltä, nololta, jopa hävettävänä oliona, joka on tuomittu elämään yksinäisenä, surullisena ja pettyneenä sekä itseensä että maailmaan. Tarkoitan nöyryydellä kuitenkin aivan jotain muuta. Parhaimmillaan nöyryys tarkoittaa älykästä itsekunnioitusta, jossa henkilö ei ajattele itsestään liikoja, mutta ei myöskään vähättele taitojaan. Oikeanlaista nöyryyttä omaava ihminen arvostaa siis itseään ihmisenä. hänellä on kyky ja halu kuunnella muita ihmisiä sekä hän on avoin puheissaan ja teoissaan. Näin hän osoittaa arvostavansa myös muita ihmisiä. Nöyrä ihminen ymmärtää, ettei hän ole maailmankaikkeuden napa, vaan ainoastaan osa siitä. Tämä tieto sekä pitää hänet maan pinnalla että samalla myös vapauttaa. Näin hän kykenee ottamaan myös muut ihmiset huomioon sekä kokemaan sympatiaa heitä kohtaan. Oikeanlainen nöyryys sekä siihen liittyvät empatia ja sympatia eivät siis ole mitään ihmeellisiä asioita. Ne enemmänkin kuvastavat ihmisyyttä.

Nyt palaan jälleen kysymykseen, miksei ihminen voisi muulloinkin kokea sympatiaa ja empatiaa kuin vain jouluna sekä joissain poikkeustilanteissa? Kerran juttelin asiasta erään tutun teologin kanssa. Hän sanoi hyvin, että hän on havainnut monilla ihmisillä olevan tarpeen rakentaa ympärilleen eräänlaisen kovan suojamuurin, jolla he pyrkivät peittämään herkän sisimpänsä. He ottavat siis itselleen roolin, jota he koettavat epätoivoisesti pitää päällä. Tämä tietysti herättää kysymyksen, mitä he pelkäävät? Pelkäävätkö he paljastavansa omat todelliset tunteensa ja ajatuksensa? Ketä he pelkäävät? Onko nykymaailma siis niin raaka ja raadollinen, että ihminen ei uskalla olla oma itsensä. Mutta hei, emme me voi olla mitään tunteettomia robotteja! Robotiikan ja tekoälyn kehittämisen edetessä kovaa vauhtia on hyvä muistaa, että pian ainoa keino erottaa meidät ihmiset tekoälyllä varustetuista roboteista ovat juuri meidän inhimilliset tunteemme. Tämä on myös ihmisen valttikortti. Ihmisyys ei häviä mihinkään, ellemme me ihmiset itse hävitä sitä!

”Oikeanlainen nöyryys ei maksa mitään, mutta se antaa kaikille ihmisille hyvän olon tunteen”

Voisin tässä yhteydessä kertoa vielä parhaan joululahjatoiveeni. Jos saisin valita kaikista maailman lahjoista upeimman, valitsisin sen, että kaikki maailman ihmiset säilyttäisivät myös joulun jälkeen sydämissään edes hieman joulun henkeä, olisivat oikeanlailla nöyriä ja ottaisivat muita ihmisiä aikaisempaa enemmän huomioon ollessaan tekemisissä heidän kanssaan sekä tehdessään toisia ihmisiä koskevia päätöksiä. Oikeanlainen nöyryys ei maksa mitään, mutta se antaa kaikille ihmisille hyvän olon tunteen. Itse asiassa nöyryyttä voidaan pitää oikeanlaisena asenteena! Jos ihmiset kykenisivät säilyttämään edes vähän joulun ajatusta mielessään, voisi maailma muuttua oikeudenmukaisemmaksi paikaksi elää, ihmissuhteet kukoistaisivat entistä paremmin ja ihmiset eläisivät nykyistä onnellisempina. Ehkä olen ikuinen optimisti ja idealisti, mutta maailma ei voi muuttua paremmaksi, ellemme me ihmiset ota siitä vastuuta nykyistä enemmän. Uskon kuitenkin tulevaisuuteen ja siihen, että tulevat sukupolvet ottavat meistä oppia ja kohtelevat maapalloa sekä kanssaihmisiä nykyistä paremmin. Tähän kirjoitukseni loppuun lainaan vielä yhden säkeistön toisen unelmoijan, John Lennonin, loistavasta ”Imagine” –laulusta:

”You may say I’m a dreamer
But I’m not the only one
I hope some day you’ll join us
And the world will be as one”

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta!

Esa Lehtinen

Jätä kommentti

css.php