Vastuullinen johtaja huolehtii myös omasta jaksamisestaan ja työhyvinvoinnistaaan

Nykypäivän työelämä on kyllä monin tavoin kehittynyt hyvään suuntaan viime vuosien aikana, mutta on siellä paljon vielä korjattavaakin. Esimerkiksi me vieläkin suuresti arvostamme henkilöä, joka tulee työpaikalleen ensimmäisenä, lähtee sieltä viimeisenä sekä uhraa jopa iltojaan ja viikonloppujaan työnteolle. Samoin vetoamista täyteen kalenteriin sekä työkiireisiin pidetään täysin hyväksyttynä tai jopa kaiken ylittävinä syinä perua sovittuja tapaamisia. Jos henkilö sattuu olemaan johtotehtävissä, tällaista työhön uppoutumista pidetään täysin normitoimintana. Ei siis ole ihmekään, että työuupumuksesta sekä yleensäkin työssä ja elämässä jaksamiseen liittyvistä ongelmista on tullut nykyään uusia kansantauteja. Nämä aikaisemmin mainitsemani ”sankarityöntekijät” ovat niitä ensimmäisiä työuupumuksen uhreja.

”Johtajan jaksamisesta ja työhyvinvoinnista vain harva tuntuu olevan huolissaan”

Näiden syiden takia on tietenkin hyvä asia, että työhyvinvoinnista puhutaan nykyään paljon eri yhteyksissä. Työuupumuksen syitä ja seurauksia tutkitaan ja selvitetään jatkuvasti, organisaatioiden johtoa kehotetaan ottamaan enemmän vastuuta työntekijöittensä hyvinvoinnista, työntekijöitä ohjataan huolehtimaan paremmin jaksamisestaan, mutta kaikesta tästä tohinasta huolimatta on olemassa yksi ryhmä, mikä tuntuu jatkuvasti jäävän vähemmälle huomiolle. Tällä tarkoitan organisaatioiden ylintä johtoa. Tämä on varsin kummallista, sillä vaikka johtajan työ on erittäin uuvuttavaa, paineet ovat kovat ja vastuun kantaminen on raskasta, hänen jaksamisestaan ja työhyvinvoinnistaan vain harva tuntuu olevan huolissaan. Ei, vaikka hänen vastuullaan on usein kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia työntekijöitä! Jotenkin tuntuu jopa siltä, että kaikki pitävät aivan normaalina asiana, että johtajan työpäivät ovat jatkuvasti pitkiä ja haastavia, vapaa-aika on vähäistä sekä usein työnkuvaan kuuluu myös jatkuvaa matkustamista. Lisäksi johtajuus ylimmän johdon tasolla on usein vielä yksinäistä ja ”tuulista”. Tietenkin voidaan sanoa, että kyllähän hänelle maksetaan suuria summia sekä palkkaa että bonuksia!. Tällöin kuitenkin unohdetaan, että johtajatkin ovat ihmisiä, jotka toisinaan myös tarvitsisivat lepoa, rentoutumista ja vapaa-aikaa työn paineista. He eivät ole mitään ohjeistettuja robotteja, jotka toimivat 24/7 -periaatteella.

”Hyvä ystäväni Berdnt työskenteli yli 20 vuotta suuressa saksalaisessa kemian alan yrityksessä erilaisissa esimies- ja johtajatehtävissä. Viimeiset työvuodet hän oli erään suuren yksikön yksikönjohtajana. Aluksi Berdnt piti työstään ja työnantajastaan, mutta viimeiset vuodet siellä hän koki erittäin stressaaviksi ja vaikeiksi jatkuvasti lisääntyvien vaatimusten, työmäärän lisääntymisen sekä vastuun kasvamisen takia. Hänen perheensä kärsi hänen pitkien työpäiviensä, lisääntyvien työmatkojensa sekä jatkuvan väsymyksen takia. Itsekin hän koki terveytensä heikentyneen, perheen etääntyneen sekä yleisesti ottaen elämänlaadun laskeneen. Erityisen paljon Berdnt pettyi omiin esimiehiinsä, jotka eivät hänen mielestään tarpeeksi tukeneet häntä ja hänen työssä jaksamistaan. Lopulta Berdn pitkän harkinnan jälkeen teki oman ratkaisunsa, päätti irtisanoutua työstään sekä ostivat vaimonsa kanssa yhdessä viinitilan Pohjois-Italiasta. Nyt he ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä ja elämänlaatuunsa. Rakkakuskin kuulemma kukoistaa. Tarinan opetus on kuitenkin siinä, että Berdnt:n työnantaja menetti jättäessään hänet ilman tukea sekä siitä seuranneen irtisanoutumisen johdosta loistavan ammattilaisen ja johtajan, jolla olisi ollut vielä paljon annettavaa työssään.”

”Oman yksityiselämän ja vapaa-ajan hyljeksiminen voi johtaa akuuttiin tuottavuuden laskuun sekä työn laadun heikkenemiseen”

Johtajan työn suuresta vastuusta johtuen onkin tärkeää, että hänen jaksamiseensa pitää kiinnittää huomiota, etenkin hänen itsensä on kyettävä ottamaan vastuu tästä. Hänen täytyy itsekin oppia ottamaan aikaa itselleen eikä pitäisi tuntea syyllisyyttä tehdessään näin. Jokainen johtaja on jonkun isä, äiti, sisko, veli, lapsi tai ystävä sen lisäksi, että he ovat johtamisen ammattilaisia. Tämän vuoksi on tärkeää, että kukaan ei hyljeksi sitä osaa elämästään, joka on kaikkein inhimillisin osa häntä itseään. Pitkään jatkuva oman yksityiselämän ja vapaa-ajan hyljeksiminen voi johtaa hänen työssään akuuttiin tuottavuuden laskuun sekä työn laadun heikkenemiseen. Stressin lisääntyminen aiheuttaa henkisiä tukoksia, joka estää luovuutta sekä lisää keskittymiskyvyn heikkenemisestä johtuvien huolimattomuusvirheiden syntymistä. Osa näistä virheistä voi olla pieniä, kuten kirjoitusvirheitä viesteissä ja muissa teksteissä, mutta osa voi olla myös suuria, kuten tärkeiden osa-alueiden unohtamista isoissa sopimuksissa, ajatusten karkaileminen tärkeissä neuvotteluissa tai tunteiden nouseminen pintaan juuri silloin, kun ne pitäisi kyetä hallitsemaan. Kun aivot ovat jatkuvasti kohtuuttoman suuren paineen ja stressin alla eivätkä kykene enää toimimaan suurimmalla mahdollisella tehokkuudella, hämmennys ja ylisuuret vaatimukset aiheuttavat yhä enemmän turhia virheitä työtehtävissä. Näin jopa kaikista arkipäiväisimmistä ja tavallisimmista rutiinitehtävistä voi tulla vaikeita, joskus jopa mahdottomia.

Stressi voi aiheuttaa myös monia fyysisiä oireita. Asiantuntijoiden maailmassa tyypillisiä oireita ovat mm. jatkuva päänsärky sekä korkea verenpaine. Stressi ja kiire aiheuttavat usein myös ylensyömistä ja muita epäterveellisiä elintapoja, kuten esimerkiksi liikunnan puutetta, mitkä taas heikentävät fyysistä kuntoa. On tärkeää muistaa, että koska ihmisen henkinen ja fyysinen puoli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään, niin jos jompikumpi osa kärsii, vaikuttaa se negatiivisesti myös toiseen puoleen. Metafysiikan lakien mukaan se mitä mieli hautoo sisällään, sen ruumis tuo kaikille esille. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen johtaja priorisoisi oman henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämisen ja jopa kehittämisen osana omaa päivittäistä rutiiniaan.

”Ei ole se ja sama, miten yritystä johdetaan!”

Kenen siis pitäisi huolehtia johtajan hyvinvoinnista? Tietysti tässä voi sanoa, että johtajan esimiehen, eli esimerkiksi toimitusjohtajan kyseessä ollen yrityksen hallituksen, tulisi huomata nuo edellä mainitut oireet ja puuttua tilanteeseen mahdollisimman pian. Tämän luulisi olevan hyvin luonnollinen asia, sillä kyllähän heidän omistajien edustajina pitäisi kyetä seuraamaan sijoituksensa arvoa ja siellä työskentelevien vastuuhenkilöiden hyvinvointia. Toimitusjohtajan vastuulla on kuitenkin usein huomattavan pääomasijoituksen hoitaminen ja sen arvon kasvattaminen, suuri vastuu asiakastyytyväisyydestä ja –lupauksista sekä vastuu henkilöstön toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Ei ole siis se ja sama, miten yritystä johdetaan!

Usein kuitenkin fakta on se, että jos kukaan muu ei johtajan jaksamisesta huolehdi, hänen itsensä tulisi pysähtyä ja miettiä omaa hyvinvointiaan. Itse asiassa tämä pysähtyminen on se ratkaiseva askel, mutta tuo askel pitäisi oikein ottaa? Ja ylipäänsä, miten johtaja ymmärtäisi tuon askeleen merkityksen? Minä tiedän itse, ja olen havainnut saman monissa lähelläni olevista ihmisistä, että tuo pysähtyminen on vaikeaa. Aina on helppo kieltää liiallinen stressinsä ja pahoinvointinsa sekä jatkaa hampaat irvessä eteenpäin. Tällöin stressi tavallaan vie pohjaa pois siltä, että kykenisimme itse näkemään elämämme olevan pois tasapainosta. Ylirasittumiseen jollain tavalla turtuu ja keho sekä mieli pysyvät kasassa vielä jonkin aikaa, ennen kuin tapahtuu se välttämätön eli kamelin selän katkeaminen.

”Petri on kansainvälisesti toimivan ja tällä hetkellä 14 ihmistä työllistävän valmennus- ja konsulttiyhtiön pääomistaja ja toimitusjohtaja. Häntä voidaan pitää klassisena työholistina, sillä hän rakastaa työtään ja nauttii sen tekemisestä. Hänelle täydet kalenterit, vuotuiset yli 200 matkatyöpäivää sekä jatkuva kiire ovat olleet enemmänkin nautinto kuin mikään hidaste. Jossain vaiheessa hänen perheensä ja jopa hänen yhtiökumppaninsa alkoivat huolestuneena huomautella hänen pitkistä työpäivistään, jatkuvasta kellon ja kännykän seuraamisestaan sekä jopa typeristä työssä esille tulleista virheistään. Lisäksi yhtiökumppanin mielestä hän ei tarpeeksi kuunnellut ja ollut läsnä omien kollegojensa ja työntekijöittensä kanssa. Ensi alkuun hän tyypillisenä työholistina nauraen sivuutti moisen huolenpidon ja selitti kyllä jaksavansa, mutta pikkuhiljaa asiat alkoivat hänenkin päässään seljetä. Hän lähti stressi- ja mietiskelytauolle Aasiaan, missä hänelle viimein selvisi eräs tärkeä opetus: Työ ei saa olla hänen elämänsä ainoa tarkoitus, vaan elämässä on muitakin tärkeitä asioita, kuten perhe ja hyvät ystävät. Nykyään hän jo varsin hyvin osaa tasapainottaa toimintaansa näiden tärkeiden asioiden kesken, vaikka välillä työnimu vetääkin mukanaan. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut hyvään suuntaan.”

Voiko tämänlaisen työholismin ja siitä seuraavan ylirasittumisen välttää? Voi, mutta se vaatii oman itsensä jatkuvaa tarkkailua sekä lähipiirin ihmisten mielipiteiden ja varoitusten kuuntelemista ja niiden huomioon ottamista. Selviä varoitusmerkkejä on kuitenkin olemassa. Yksi voi olla eräänlainen välipitämättömyys ja piittaamattomuus töiden määrästä. Tällä tarkoitan sitä, että kun on kovat työpaineet päällä niin huoli töiden saamisesta valmiiksi kasvaa päivä päivältä. Tällöin koemme olomme toivottomaksi ja meillä on yhä vaikeampaa sanoa se tärkeä ”ei” kaikelle lisätyölle, keskeytyksille ja toisten lisävaatimuksille. Asennoidumme näihin asioihin usein vain olkaamme kohauttamalla ja huokaisemalla suustamme: ”Ihan sama! Menkööt nuo uudet työt muiden jatkoksi jonoon!”

”Liiallinen itsensä ja imagon hallinta voi johtaa omien tunteiden kieltämiseen”

Toinen varoitusmerkki liittyy itsensä johtamiseen. Johtaja on tarkka imagostaan ja hänelle on tietenkin tärkeää heijastaa ammatillista ja pätevää kuvaa itsestään ulospäin. Joskus se kuitenkin voi mennä liian pitkälle. Liiallinen itsensä ja imagon hallinta voi johtaa omien todellisten tunteiden kieltämiseen. Näin johtaja ei enää esiinny ja toimi oman itsenään, vaan esittää eräänlaista ”sankariroolia”, jonka ylläpitäminen kasvaa päivä päivältä raskaammaksi ja enemmän energiaa vieväksi. Tällöin aitous siis kärsii, teennäisyys lisääntyy ja voimat vähenevät.

Kolmantena varoitusmerkkinä liiallisesta stressistä on se, että me tavallaan kaivamme kuoppaa itsellemme. Me alamme sabotoida omaa elämäämme ja hyvinvointiamme monin tavoin, kuten esimerkiksi liikkumalla vähemmän, syömällä epäterveellisesti, valvomalla liian paljon, viettämällä liian vähän aikaa perheemme kanssa sekä hyljeksimällä omia ystäviämme ja muuta sosiaalista elämää. Työn tekemisen ja suorittamisen tarve ylittää kaikki muut elämämme osa-alueet.

Johtajan työssä neljäs varoitusmerkki liiallisesta stressistä on itsesuojeluun liittyvä liiallisen itsekkyyden korostuminen. Liike-elämässä eläminen on jatkuvaa kilpailua paikasta auringossa, kasvavista voitoista sekä vähistä resursseista. Tämä voi johtaa esimerkiksi siihen, että johtajalla on liiankin helppo uppoutua ajattelemaan asioita jatkuvan niukkuuden näkökulmasta. Kun hän koko ajan ajattelee asioita niukkojen resurssien kautta, se voi johtaa ylivarovaisuuteen, joka taas ei välttämättä ole hyvä asia menestyvän bisneksen kehittämistä ajatellen. Lisäksi jatkuva kamppailu voitoista ja paikasta auringosta voi johtaa siihen, että muut voivat pitää kilpailuhenkistä johtajaa pelkästään itsekkäänä oman edun tavoittelijana.

”Johtajan pitää yhä enemmän kiinnittää huomiota itsestään huolehtimiseen oman työnsä yhteydessä”

Jokainen edellä oleva varoitusmerkki tuo esille sen, että johtaja on menettänyt elämänsä hallinnan eikä enää ohjaa omaa kohtaloaan. Hänen on siis pysähdyttävä ja havahduttava, mieluimmin jo ennen kuin pysähtyminen tapahtuu pakolla, hänestä riippumattomista syistä. Havahtuminen tapahtuu silloin, kun johtaja havaitsee elämänsä olevan täydessä kaaoksessa ja epätasapainossa. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka työ on tärkeä osa ihmisen elämää, sen asema ei saa korostua yli muiden elämänalueiden. Meidän elämässämme on muitakin tärkeitä asioita kuin työ, kuten perhe, ystävät ja vapaa-aika. Havahtuminen tapahtuu silloin, kun johtaja ymmärtää tämän. Tällöin hän toivottavasti ymmärtää myös sen, että hänen pitää tarttua kiinni elämästään ja alkaa yhä enemmän kiinnittää huomiota itsestään huolehtimiseen.

”Pekka toimi omistajana ja luovana johtajana noin 20 henkeä työllistävässä. asiantuntijayrityksessä. Pekka oli jatkuvasti liikkeessä, pää täynnä kaikenlaisia ideoita. Hän oli eräänlainen ”luova hullu”. Silloin kun hänellä oli ”draivi” päällä, hän ei nukkunut, syönyt kunnolla eikä aina edes ehtinyt huolehtia peseytymisestäänkään ja vaatteiden vaihtamisesta. Hän oli kuin ”duracel-pupu!” Samalla hän kuitenkin poltti kynttilää molemmista päistä. Pahimmillaan hän ei muistanut lupaamiaan ja sopimiaan asioita, ei aina muistanut edes työkavereittensa nimiä eikä edes aina tajunnut mikä viikonpäivä ja kellonaika oli sillä hetkellä. Hän ei kuunnellut kenenkään varoituksia itsensä väsyttämisestä ja tulevasta burnoutista, vaan hän kuittasi kaikki varoitukset turhina, jopa loukkaavina, puuttumisina hänen elämäänsä. Jossain vaiheessa sitten elimistö ei enää jaksanut tätä rääkkäämistä, vaan hän sai vakavan sydänkohtauksen, joka lopulta johti hänen kuolemaansa. Tämän jälkeen myös ennen niin tehokas ja innovatiivinen yritys pikku hiljaa hiipui pois lopulta kadoten konkurssien ”moolokin kitaan”.

”Itsestään huolehtimisen ytimessä on ihmisen oma suhde ja yhteys itseensä”

Olisiko tuota edellisen esimerkin mukaisen johtajan kohtalon voinut jopa estää? Ehkä olisi, jos hänet olisi saanut ymmärtämään itsensä huolehtimisen merkitys oman mielensä ja kehonsa huolenpidossa. Mitä tällä itsestään huolehtimisella siis tarkoitetaan? Itsestään huolehtimisen ytimessä on ihmisen oma suhde ja yhteys itseensä. Siinä yhdistyvät itsensä tuntemisen ja itsensä johtamisen taidot. Ihminen oppii kunnioittamaan ja huolehtimaan omasta kehostaan, mielestään sekä sielustaan siten, että hän saa itsestään irti kaikkein parhaimmat tehot niin, että hän ei kuluta loppuun omia voimavarojaan. Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa myös se, että itsestään huolehtiminen ei ole pelkästään fyysisestä kunnosta huolehtimista, vaan siinä kiinnitetään huomiota myös moniin muihin kriteereihin, kuten mielen tasapainosta huolehtimiseen, tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan, ihmissuhteiden ylläpitämiseen sekä ympäristön, ajan ja resurssien hallintaan.

Työn ja itsestään huolehtimisen yhdistäminen voi tuntua monesta johtajasta vaikealta, jopa mahdottomalta toteuttaa, mutta sen tarkoituksena ei todellakaan ole lisätä hänen stressiään. Tavoite on aivan päinvastainen. Siinä tärkeää on työn ja ajankäytön suunnittelun kehittäminen, työn ja muun ajan aikaisempaa sujuvampi yhdistäminen, terveiden elämäntapojen noudattaminen esimerkiksi liikuntaa lisäämällä, yöunien laatua parantamalla sekä ruokavaliota muuttamalla, henkisen hyvinvoinnin lisääminen sekä johtajan työn ohjauksen kehittäminen. Näitä toimenpiteitä lisäämällä saadaan parhaimmillaan suuria positiivisia muutoksia ihmisen elämänlaatuun.

”Parhaimmillaan itsestään huolehtiminen toimii siten, että se nidotaan mahdollisimman luontevaksi osaksi työpäivää”

Tärkeää on myös muistaa, että itsestään huolehtiminen ei saa olla jotakin, mikä tapahtuu pelkästään työn ulkopuolella. Johtajan on opittava löytämään ne keinot, miten hän saa viritettyä itsensä parhaimpaansa työtä tehdessään. Parhaimmillaan itsestään huolehtiminen toimii siten, että se nidotaan mahdollisimman luontevaksi osaksi työpäivää. Esimerkkejä tästä voisivat olla vaikkapa henkinen asennemuutos eli luopuminen täydellisyyden tavoittelemisesta sekä oppia hyväksymään riittävän hyvä tulos, omien työtehtävien järkevä priorisointi, omien onnistumisten kirjaaminen ja näistä onnistumisista nauttiminen, lisäenergiaa tuovien ihmisten kanssa seurusteleminen, oman työympäristön päivittäminen viihtyisäksi sekä omien energiatasojen ylläpitämisestä huolehtiminen mm. nukkumalla hyvin tai löytämällä hyvä ja mielenkiintoinen harrastuksen. Tämä lista on vain ohjeellinen, sillä jokainen ihminen on erilainen. Tämän takia jokaisella ihmisellä on myös omat tapansa ja mieltymyksensä huolehtia itsestään ja terveydestään.

Lopuksi on hyvä vielä painottaa, että vaikka johtajan työhön erottamattomana osana kuuluvat pitkät työpäivät, jatkuvat palaverit ja neuvottelut sekä kova uurastus yrityksen menestymisen eteen, ovat lepo ja rentoutuminen yhtä tärkeitä kuin kova työ hänen onnistumisensa kannalta. Tämän vuoksi on tärkeää, että hänen lähipiirinsä kiinnittävät huomiota hänen jaksamiseensa ja hyvinvointiinsa. Se on tietenkin luonnollista, että omistaja ja työnantaja usein kokevat, että työhön on panostettava täysillä viimeiseen hikipisaraan asti, mutta ei heillekään ole mitään hyötyä siitä, että johtaja polttaa itsensä loppuun pika-ajassa. Lisäksi on muistettava, että työmäärän jatkuva lisääminen ei aina tarkoita laadun lisääntymistä samassa suhteessa. Jos johtaja kokee, että häneltä vaaditaan liikoja, on hänen kyettävä vetää tiukkaa linjaa. Hänen on erittäin tärkeää oppia sanomaan ”ei” ihan jo itsesuojelunkin nimissä. Sitä paitsi työnsä osaava hallitus ja omistuksensa arvosta huolehtiva omistaja eivät koskaan aseta kohtuuttomia vaatimuksia toimitusjohtajalleen, vaan yhteistyössä hänen kanssaan, ja häntä samalla tukien, saavat yhdessä aikaan loistavia tuloksia. Tärkeintä on kuitenkin se, että johtaja omaa hyvän itsetuntemuksen ja hallitsee itsensä johtamisen taidot. Näin hän kykenee myös itse huolehtimaan omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Tähän loppuun voinkin vielä liittää mainion aforismin, mikä oli teipattu erään suuryrityksen johtajan huoneen oveen. Siinä luki näin: ”Hyvinvoiva ja onnellinen johtaja luo hyvinvointia ja onnellisuutta myös henkilöstölleen.” Minusta tuo oli varsin hyvin sanottu!

Esa Lehtinen

Tämä kirjoitus ”kristallisoituu” esitykseeni, joka oli tarkoitus pitää Suomen suurimmassa työhyvinvoinnin ja työelämän kehittämisen Work goes happy –tapahtumassa Oopperatalossa Helsingissä 24.3. Korona-viruksen takia tapahtuma ja myös tämä puheeni on siirrtetty pidettäväksi 30.8.

Jätä kommentti

css.php