”Konsultin vieraskynä” Sanna Wedman: Opettajan ajatuksia kehittämisestä ja ihmislähtöisestä johtamisesta

”Kehittäjäopettajat ovat koulun muutoksen alullepanijat. Heidän kauttaan uudet ideat löytävät tiensä työyhteisöön, ja parhaassa tapauksessa juurtuvat pysyviksi uusiksi toimintatavoiksi. Kehittäjäopettajia ei voi varsinaisesti tilata. Tavallisempi tarina lienee se, että kehittäjäopettajat syntyvät työyhteisössään.”, kirjoittaa kehittämismyönteinen reksi blogissaan Pidä kiinni kehittäjäopettajista.

”Minulla on kehittäjän sydän ja mieli”

Minulla on kehittäjän sydän ja mieli. Oppiminen ja kehittyminen ovat aina innostaneet ja ohjanneet minua elämässä eteenpäin. Aktiivinen olen ollut pienestä pitäen mutta oma syntytarinani kehittäjäopettajana alkaa syksystä 2013. Olin palannut virkavapaalta takaisin töihin ja uusi opetussuunnitelma oli jo keskusteluissa mukana. Viesti oli selvä: Koulun on muututtava ja opetuskäytänteitä pitää kehittää. Pääsin mukaan koulumme opetussuunnitelmatyöryhmään, jossa työskentelin yhdessä rehtorin ja vararehtorin kanssa, ja aloin lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Oma motiivini oli pysyä muutoksen tahdissa ja oppia matkalla. Ilmeisesti rehtori näki minussa myös potentiaalia, antoi vähitellen lisää vastuuta ja mahdollisti koulutuksiin pääsyn. Oman oppimisen seuraaminen innosti mutta innostavaa oli myös huomata, kun yhteisö kehittyy.

”Kehittäjäopettaja ei tule aina ymmärretyksi omassa yhteisössään ja sen vuoksi hän hakee vertaistukea yhteisön ulkopuolelta ja verkostoituu”

Työstään innostunut kehittäjäopettaja kokee työn iloa ja haluaa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Hän jakaa mielellään oppimaansa ja osaamistaan muille, mutta voi myös löytää itsensä pohtimasta, miten, missä ja kenelle omaa osaamista kannattaa jakaa. Kehittäjäopettaja ei tule aina ymmärretyksi omassa yhteisössään ja sen vuoksi hän hakee vertaistukea yhteisön ulkopuolelta ja verkostoituu. Työyhteisöltä ja esihenkilöltä kehittäjäopettaja odottaa tilanteita ja tilaisuuksia, jolloin aikaa yhteiselle dialogille, ymmärrykselle sekä jakamiselle mahdollistetaan. Parhaimmat keskustelut käydään silloin, kun henkilöiden välillä vallitsee luottamus, avoimuus ja turvallisuus.

Kehittäjäopettajan sydän sykkii erilaisissa konteksteissa. Hän on kiinnostunut laaja-alaisesti opetus- ja kasvatusalan ilmiöistä, katsoo asioita eteenpäin, tarkastelee ympäristöään ja miettii vastauksia keskenjääneisiin kysymyksiin. Kehittäjäopettaja haluaa vaikuttaa ja kokea osallisuutta. Hän haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Parhaimmillaan hän on silloin, kun voi käyttää vahvuuksiaan työyhteisön eduksi. Turhautuminen syntyy, jos kokee joutuvansa sivuutetuksi, ei tule kuulluksi, ei saa koskaan tietää miksi asiat eivät etene tai hänelle ei vastata. Palautetta kehittäjäopettaja toivoo ja saa sekä hyvässä että pahassa, sillä matkalla juhlitaan onnistumisia, mutta tehdään myös virheitä, kokeillaan ja epäonnistutaan. Kehittäjäopettajan matkaan mahtuu monenlaisia hidasteita ja hän ”saa nenilleen”, mutta hän kääntää lopulta epäonnistumiset oppimiskokemuksiksi. Matkalla hän oivaltaa, että usein paras tapa johtaa muutosta on oma esimerkki.

”Oppivassa yhteisössä korostuvat pedagogisen ja jaetun johtamisen merkitys”

Oppivassa yhteisössä korostuvat pedagogisen ja jaetun johtamisen merkitys. Nämä ovat ohjanneet myös kehittäjäopettajan pohtimaan ja kehittämään omaa johtamista sekä johtajuutta. Tällaisessa yhteisössä on merkityksellistä, miten yksilöllistä johtajuutta tuetaan, on tärkeää löytää yhteinen ymmärrys vapaudesta ja vastuusta, luottaa omaan ja toisen osaamiseen sekä johtamisen avoimuus. Kehittäjäopettaja ei pelkää vastuuta, ottaa mielellään vastaan uusia haasteita ja motivoituu uusien haasteiden äärellä.

Kehittäjäopettajan identiteettiin ei aina istu kontekstien ja oman työympäristön määritelmät hyvästä opettajuudesta ja johtajuudesta. Sen sijaan hän haluaa uskoa ja kuulla, että kyvyllä lukea erilaisia tilanteita ja löytämällä niihin sopivat toimintamallit omalla ja muiden erilaisella toimijuudella nähtäisiin merkityksellisenä ja tärkeänä. Tunnistatko sinä tämän moninaisuuden ja johdatko ihmislähtöisesti?

Ihmislähtöinen johtaminen
– näkee ja tunnistaa erilaisuuden
– näkee yksilön ja erilaiset motivaatiotekijät
– tunnistaa yksilön vahvuudet
– kuulee tarpeet ja odotukset
– mahdollistaa oppimisen, kehityksen ja kasvun
– mahdollistaa palautteen antamisen ja saamisen
– mahdollistaa moninaisen toimijuuden.

Kirjoittaja: Olen Sanna Wedman, aineenopettaja yläkoulusta. Olen kiinnostunut oppimisesta, muutoksesta, kehittämisestä ja johtamisesta.

Jätä kommentti

css.php